Polarikoodi

IMO:ssa on valmisteilla pakollinen polaarikoodi, jonka tarkoitus on täydentää olemassa olevia IMO:n instrumentteja, kuten SOLAS - ja MARPOL –yleissopimuksia ja muita IMO:n sitovia sopimuksia, polaarialueilla operoivien laivoihin kohdistuvien riskien vähentämiseksi. Kyseiset riskit aiheutuvat ympäristöolosuhteista ja pitkistä etäisyyksistä Polaarialueille. Lisäksi on tarkoitus käsitellä laivojen operoinnin ympäristölle aiheuttamia haittoja Polaarialueilla.  Tavoitteena on tehdä yhteiset säännöt sekä arktiselle että antarktiselle alueelle, mutta rantavaltiot voivat lisäksi UNCLOS:n nojalla säännellä liikennettä omilla aluevesillään eli käytännössä Koillisväylän liikenne tulee olemaan Venäjän päätettävissä.

Polaarikoodityö pohjautuu IMO:n polaarialueen merenkulun ohjeisiin vuodelta 2002 ja jotka uudistettiin vuonna 2009 (IMO Guidelines for ships operating in polar waters, Res. A.1024(26)).

Polaarikoodin soveltamista koskeviksi maantieteellisiksi rajoiksi on työvaiheessa otettu resoluutiossa A.1024(26), annetut rajat. Koodi koskenee ensin alkuun SOLAS –aluksia, jotka purjehtivat Polaarialueilla, erityisesti matkustaja- ja lastialuksia. Myöhemmin on tarkoitus päättää muiden alustyyppien ottamisesta mukaan koodiin.

Suomen Varustamot on osallistunut aktiivisesti polaarikoodin valmistelutyöhön. Itämeri ei kuulu polaarikoodin maantieteelliseen alueeseen. Suomi haluaa varmistaa, että suomalais-ruotsalaisten jääluokkien (IA ja IAS) mukaan rakennetut alukset voivat jatkossakin purjehtia polaarialueilla, kun vallitsevat jääolosuhteet sen sallivat. Osa valtioista on halunnut harmonisoida jääsäännöt ja ehdottanut vain IACS:n PC-luokkien mukaan ottamista polaarikoodiin. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että myös Itämereltä hankittu jäänavigointikokemus tullaan hyväksymään polaarikoodin vaatimuksiin. Polaarikoodin on tarkoitus valmistua vuonna 2012 ja aikaisintaan se tulee voimaan 2014.

SV:n arktinen merenkulkupolitiikka