Merenkulun ympäristömääräykset

Suomen merenkulkua koskeva ympäristölainsäädäntö muodostuu kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n säädöksistä, EU-direktiiveistä, HELCOM- suosituksista sekä kansallisesta lainsäädännöstä.

Merenkulun ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön kulmakiven muodostaa IMO:n MARPOL 73/78 -yleissopimus liitteineen. IMO:lla on myös muita tärkeitä sopimuksia ja ohjeita. EU on antanut joitakin omia merenkulkua koskevia direktiivejä ja osa IMO:n päätöksistä on saatettu voimaan myös direktiivien avulla. Suomi on muiden Itämeren maiden sekä EU:n kanssa allekirjoittanut Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimuksen eli ns. Helsingin sopimuksen. Suomalainen merenkulun ympäristönsuojelulain (29.12.2009/1672) tarkoitus on ehkäistä alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumista.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO

MARPOL 73/78 -yleissopimus (International Convention for the Prevention of Pollution From Ships)

Liite I Öljy- ja öljytuotteet Liite II Irtolastina kuljetettavat vaaralliset nestemäiset aineet Liite III Meriympäristölle vaaralliset pakatut aineet Liite IV Alusten käymäläjätevedet Liite V Kiinteät jätteet Liite VI Ilmansuojelu

Painolastivesiyleissopimus (International Convention for the Control and Management of Ships' Ballast Water and Sediments)

Laivojen myrkyllisten pohjamaalien käytön kieltävä yleissopimus (International Convention on the Control of Harmful Antifouling Systems, AFS)

Laivojen kierrätystä koskeva yleissopimus (The Hong Kong International Convention for the Safe and Environmentally Sound Recycling of Ships, 2009)

Euroopan Unioni  

EU ja laivojen päästöt ilmaan

Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA ja merenkulun ympäristöasioiden toimeenpano

HELCOM

Valtion säädöstietopankki Finlex